Isän OjennusTumman puhuvat pilvet taivaalla kohtaavat toisensa, törmäten.
Taivas repeää salamoiden.
Sade ryöppyää suorana kuivaan maahan.
Voimallinen jyrinä lävistää tietoisuuteni ja sydämeni.
Lausun:
Isä meidän,
joka olet taivaassa,
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia,
iankaikkisesti,
Aamen.
Nöyränä katson taivaalle, jyrinä hiljenee, muuttuen lempeämmäksi, hyväksyväksi hyrinäksi.
Sade lakkaa ja aurinko pilkistää pilvien välistä.
Olet taas kerran antanut anteeksi:
- “Sinä ojennat minua, Isä Taivaan, suuri on rakkautesi ja armosi.”
3.8.2012. sinetti
Tämä on runo, jonka koin oikeasti mökillä. Oli valtava ukonilma ja pelkäsin sitä. Laitoin käteni ristiin ja rukoili ja samassa ukkonen hiljeni. Pieni, kuin hyväksyvä murahdus ja se oli poissa. Sitä ennen pelkäsin ukonilmalla, mutta tuon jälkeen pelkoni poistui, jääden kunnioitus sen voimaa kohtaan. Enää en pelkää ukonilmalla, sillä tiedän, että Jumala tietää aikani ja määräni.
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.