Todistuksia Elämästä

Tapahtuiko sinulle Ihme? Saitko merkin? Tahdotko todistaa?

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 28.05.2019 07:48

Kuva

OLE LÄSNÄ LÄHIMMÄLLE

Syyskuu, 2007.
Minut pyydettiin hoitamaan viikon kesäloma tuuraus vanhainkodille, nyt oli siivoustyöstä kyse.
Minä lupasin hoitaa asian, kun osaavia oli vähän tarjolla.
Näin siellä pitkästä aikaa entisen työkaverini, olimme olleet yhteydessä vain puhelimitse tekstiviestein.
Tiesin että hänen miehensä oli Tammikuussa kuollut ja se oli luonnollisesti hänelle ja hänen tyttärilleen kova paikka.
Heillä oli 3 tytärtä ja edellisen vuoden keväällä heille tuli keskenmeno, mikä oli myös pariskunnalle kova paikka.
Heidän avioliittonsa kuulosti todelliselta rakkaus avioliitolta.
Hänellä kesti kuukausia toipua surusta ja olikin toistuvasti sairaslomalla.
Valtava puhe tulva alkoi kun näimme toisemme, oli niin paljon kerrottavaa.
Jostain syystä olemme aina olleet samalla aaltopituudella keskenämme ja meillä on hyviä, iloisia hetkiä työn lomassa.
Hän työskentelee alakerrassa olevassa työkeskuksessa ohjaajana ja sillä minä tutustuin häneen, edellisen kesän ohjaajan tuurausta tehdessäni.
Kävin aina kun tuli sopiva tauko, juttelemassa kuulumiset alakerrassa ja tietysti kävin tervehtimässä entiset ohjattavanikin.
He nauroivat minulle että; sidotaan sinut tuoliin, eikä päästetä ylös siivoamaan. Oli kiva tuntea että oli pidetty.
Sen viikon aikana meille kehittyi muutama vakavampi juttu hetki.
Jostain syystä hän uskaltautui puhumaan minulle näitä henkisiä asioita ja minä tietenkin kerroin että minäkin uskon näihin asioihin, joka tietysti vauhditti keskusteluamme.
Hän kertoi ettei ole uskonut, eikä ajatellut näitä asioita ennemmin, mutta miehensä kuoleman jälkeen asiat muuttui.
Hänelle tapahtui niin ihmeellisiä asioita että minullekin tuli kylmät väreet niitä kuunnellessa.
Hän kertoi että välillä tuntuu että onko hän sekoamassa ja jotkut läheltä seuranneet pelkäsivät että hän todella sekoaa.
Minä lohdutin kuunnellessa hänen tarinaa:
-” Et sinä ole sekoamassa, näihin asioihin voi kyllä uskoa, mutta pitää olla tietty varovaisuus näihin asioihin. Saatuja tietoja pitää tulkita ison sihdin läpi, antaa henkien elää omaa elämäänsä, seurata hiljaa sivusta, ei lietsoen, sillä niistä voi tulla niitä ikäviä räyhähenkiä..”
Hänen kosketuksensa siihen maailmaan tuli alussa lähinnä unien kautta.
Pyysin lupaa että voinko kirjoittaa nämä hänen kertomansa asiat tähän kirjaani, hän antoi luvan. Näin hän kertoi unistaan:
- “ Olin nukkumassa vuoteellani, kun minua tuli eräs edesmennyt sukulainen pyytämään että seuraisin häntä, suostuin.
Näin kuinka irtaannuin ruumiistani ja maallinen ruumiini jäi sängylle makaamaan kun katsoin perääni.
Nousin rappusia ylös, aina vain ylemmäs ja ylemmäs, siellä oli eri tasoja.
Yritin kysellä mitä kaikkea miehelleni on käynyt kuoleman jälkeen ja kuoleman jälkeisestä elämästä, mutta tiukka vastaus oli ettei saa kertoa.
Sitten minulle kerrottiin kuitenkin sen verran, että kuolema ei ole aivan sitä mitä kirkko meille opettaa.
Lopulta tulin ylimmälle tasolle. Edessäni oli kuin suuri ikkunalasi, jonka takana näin mieheni. Hän piteli sylissään pientä vauvaa, se oli meidän kesken syntynyt lapsemme.
- Yritin koputtaa ikkunaa, mutta mieheni ei nähnyt eikä kuullut minua.”
Se oli hänen ensimmäinen minulle kertoma uni. Nämä unet hän on nähnyt miehensä kuoleman jälkeen, eikä hänelle ole ennen tapahtunut tällaisia asioita.
Seuraava, hänen tyttärensä näkemä uni kuului näin:
-” Tyttäreni kertoi että oli nähnyt että isä oli tullut yöllä käymään hänen luonaan ja kertoi että kaikki oli hyvin.
Isällä oli sylissään nukke ja tytär selitti että isä oli tuomassa hänelle nukkea.
Minä sanoin tytölleni että se oli vain unta, mutta tyttö sanoi varmaan ääneen, että isä todella kävi - aivan varmasti kävi!”
Sitten hän kertoi kuinka itse oli nähnyt heti seuraavana yönä unta että hänen miehensä vaelteli talossa, hän oli tullut hyvästelemään tyttärensä ja vaimonsa ja asuinsijansa.
Miehellä oli sylissään vauva, se kesken mennyt, tytär oli unessaan luullut sitä nukeksi.
Hän juoksi miehensä perässä huoneesta huoneeseen ja oli hyvin vihainen kun mies oli heidät jättänyt ja nyt tulee kertomaan että kaikki on muka hyvin:
- “ Ei ole, meillä ei ole asiat hyvin!”
Hän huusi ja raivosi miehelleen. Mies vastasi:
- “Kyllä sinä tiedät missä minä olen ollut.”
Sitten hän kysyi mieheltään:
-” Haluatko sinä takaisin tämän sormuksesi, joka minulle kuoltuasi sairaalasta annettiin?”
Mies vastasi:
-” En voi ottaa sitä vastaan, sillä silloin en voi palata enää takaisin.”
Mies oli kertonut että tuonpuoleisessa on jotkut tunnistimet jonka läpi kulkivat, sormus olisi estänyt sen.
Mies kertoi myös ruumiin avauksestaan, kuinka oli hullua seurata, kuinka hänen ruumiistaan revittiin osia, mutta eihän se tietenkään sattunut kun seurasi sitä kaikkea ruumiinsa yläpuolelta.
Sitten mies sanoi että yksi tehtävä on vielä tehtävä, sitten hänen täytyy palata.
Hänen täytyi päivätä tietokone, muuten eräälle ihmiselle tulee ikävyyksiä jos se on päivittämättä.
Mies meni alakertaan tietokone huoneeseen, vaimo perässä. Mies teki koneella päivityksen.
Aamulla tytöt kyselivät äidiltään:
-” Äiti, miksi sinä ravasit yöllä ympäri taloa?”
Hän oli siis oikeasti kävellyt unissaan. Seuraavaksi tuli kysymys, oliko tietokone päivitetty, sillä hän itse ei osaa käyttää tietokonetta. Se oli todellakin päivittynyt ja ystävätkin olivat ihmeissään kuinka se oli mahdollista.
Sitten hän kertoi minulle että hän melkein joka yö näkee unta miehestä joka tulee hänen makuuhuoneeseen. Mies on häijy ja ilkikurinen ja yrittää houkutella mukaansa. Hän ei koskaan ole todellisuudessa nähnyt miestä, mies on aivan tuntematon.
Hän kertoi että mies on saman näköinen hieman kuin julkisuudesta tuttu isä Hytönen ja siksi on alkanut kutsuakin tätä:
-” Hytönen kävi taas, ajoin sen helvettiin!”
Hän kertoi että miehestä huokui paha. Minä kerroin hänelle omista paha kokemuksistani unissani ja olin saanut alitajuntaani iskostettua hokeman jolla saan unessa pahan häviämään. Kerroin että menen rohkeasti pahaa kohti ja huudan:
-” Minä tiedän kuka sinä olet! Jeesuksen Kristuksen nimessä, poistu!”
Aina ne ovat tällä käskyllä poistuneen. Minun oppini on että mikä tuntuu pelottavalta, se on paholaisesta, mikä ei uhkaa on hyvää. Sanoin hänelle että se helvettiin käskeminen on paholaiselle mieluista, mutta Jeesuksen Kristuksen nimeä se karttaa.
Sitten ystäväni kertoi kuinka hän masentui ja tuntui että hän sekoaa näiden asioiden kanssa. Hän otti yhteyttä erääseen vanhaan ystäväänsä joka oli uskovainen ja sanoi että täytyy päästä johonkin rauhalliseen paikkaan selvittämään ajatuksiaan.
Tämä ystävä, seurakunnan työntekijä kun oli, ohjasi hänet kirkkoon rauhoittumaan.
He menivät alttarille, ystäväni katsoi kauhistuneena alttaria:
-” Tuossa on arkku!”
Hänen ystävänsä sanoi ettei nähnyt alttarilla mitään arkkua, että tämä näkee varmasti miehensä hautajaiset mielessään.
Ystäväni vastasi edelleen kauhuissaan:
-” Ei, tuo arkku ei ole mieheni, vaan siinä lukee minun oma nimeni!”
Tämä hänen ystävänsä edusti sitä vanhaa kirkkouskoa, eikä uskonut tällaisiin henkimaailman asioihin, luuli ilmeisesti että nyt tämä oli sekoamassa, eli ei hänestä sen isompaa apua ollut tässä asiassa.
Ystäväni pelkäsi todella itsekin että on sekoamassa ja jos tällaisia asioita kertoo avoimesti ihan kaikille, katsotaan että tällainen ihminen on sekoamassa.
Hän alkoi lukea ja tutkia alan kirjallisuutta että saisi jotain rauhaa itselleen ja ajatuksilleen. Hän oli myös lukenut Henkimaailma lehteä, minä kerroin että minullekin tulee tämä lehti. (huom. nyt en enää lue tuota lehteä) Kerroin myös että on hyvä kerätä tietoa, mutta varoa pitää, etenkin kun on vielä näin vasta alkaja näiden kokemusten kanssa. Henkimaailman asiat eivät ole leikin asia. Siellä kuljetaan todella kapeaa polkua, putoamisen vaara väärälle puolelle on suuri.
Ymmärrän ettei ihmisen ole hyvä kaikkea tietääkään, eikä me siihen pystytäisikään, ainakaan vielä.
Mutta me olemme niin uteliaita, täytyy vain yrittää pitää se uteliaisuus terveellisellä tasolla.
Näin että ystäväni olisi ollut keskustelustamme helpottuneemman näköinen, kun sanoin ettei hän ole sekoamassa, että meitä on muitakin, jotka uskomme täysillä näihin asioihin, valitettavasti näistä puhutaan niin vähän, pelätään leimautumista.
Hän oli löytänyt pari muutakin ihmistä jotka uskoo näihin henkimaailman asioihin ja ehdotimmekin että voisimme joskus kokoontua yhteen näiden asioiden parissa, ettei tarvitse yksin olla ajatuksineen. Nämä ovat kuitenkin niin isoja asioita ettei ihmismieli kaikkea pysty ymmärtämään, - eikä ole tarvekaan!
Sitten ystäväni kertoi kuinka ennen hänen miehensä kuolemaa, yksi hänen kolmesta tyttärestään oli tullut ulkoa huutaen sisään:
-” Tulkaa äkkiä katsomaan, mitä minä ulkona näin!”
Ulkona he menivät ulkovaraston luo ja sen seinään pakkashuurre oli tehnyt ristin. He yrittivät raaputtaa sitä pois ja lämpimällä kädellä painaen sulattaa sitä pois, mutta risti ilmestyi siihen aina takaisin. Tämä tapahtui joulukuulla ja hänen miehensä kuoli tammikuussa.
Sitten hän kertoi toisenkin mielenkiintoisen tarinan, tämä oli tapahtunut hänen miehensä kuoleman jälkeen.
Hän oli tyttärensä kanssa Kouvolassa ostoksilla. He menivät hampurilaiselle ja siellä ollessa hänen tyttärensä melkein pudotti hampurilaisensa kun hän jäi tuijottamaan ikkunasta ulos:
-” Arvaa kenet näen?”
-” No kenet?”
-” Jeesuksen!”
-” Missä sinä näet Jeesuksen?”
-” Tuon vihreän auton vieressä!”
Ystäväni ei nähnyt mitään tuon auton luona, eikä sen lähelläkään, mutta oli kuitenkin jutussa mukana:
-” Missä Jeesus nyt on?”
-” Hän on tulossa tänne.” vastasi tytär. Sitten tämä alkoi liikuttaa päätänsä ja silmiänsä katseellaan, niin kuin olisi seurannut jotakin, joka kulki hänen ohitseen.
-” Mitä Jeesus nyt tekee?” Kysyi hän tyttäreltään.
-” No etkö sinä näe? Nyt hän polvistuu viereeni ja rukoilee, - nyt hän muuttuu valoksi ja kolmion muotoiseksi, ja häviää.”
Ystäväni oli ihmeissään, ei hän nähnyt mitään, mutta tytär oli aivan tosissaan.
Sitten hän käväisi kirpputorilla ja löysi sieltä kauniin Jeesus patsaan , hänen oli aivan pakko ostaa se, hänen tyttärensä ei tiennyt tästä ostoksesta mitään.
Ystäväni laittoi Jeesuksen kirjahyllyn päälle kun pääsivät kotiin ja kun tytär näki tämän, hän sanoi:
-” Äiti, tuon miehen minä silloin näin!”
Tämän jälkeen tytär on vaatinut äitiään lukemaan joka ilta lasten raamatusta iltarukouksen.
Lapset näkevät usein näkymättömiä ystäviä ja kavereita, tiedä jos siinä on henkimaailma mukana, nämä ovat niitä paranormaaleja lapsia. Ei pidä vähätellä lapsiemme näkyjä sillä juuri lapset on herkkiä näkemään, he eivät kyseen alaista näkemäänsä tai kokemaansa, vaan uskovat täysillä.
Lapset yleensä tiettyyn ikä vuoteen mennessä unohtavat tai menettävät kykynsä, mutta poikkeuksiakin on ja kyky säilyy koko elämän.
Jotkut ihmiset ovat herkempiä tunne maailman puolella ja ovat herkempiä kokemaan tällaisia asioita. Jotkut kokevat niitä hereillä ollessa, jotkut unessa ja jotkut molemmissa.
Uskon molempiin, uskon että unimaailmakin on oma maailmansa josta meille annetaan viestejä, mutta ei tietenkään kaikki unet ole näitä viestejä, suurin osa unista on aivan tavallisia unia joilla ei ole sellaista henkimaailmallista tarkoitusta.
Miehenikin sanoo usein ettei hän näe unia, mutta se ei pidä paikkaansa, kaikki näkevät unia jostain syystä kaikki ei vaan niitä muista.
Silloin harvoin kun mieheni sanoo muistavansa jonkun unen se uni on ikävällä tavalla myös toteutunut, ne ovat olleet kuolemasta kertovia unia.
Viimeksi muokannut sinetti päivämäärä 04.07.2019 13:39, muokattu yhteensä 2 kertaa
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 28.05.2019 10:34

Huom. nämä kaikki on tapahtunut pitkällä aikajänteellä, jo lapsuudestani saakka. Ja tämä kaikki on ollut kasvua ja kasvukipuja, mutta ei kuitenkaan mitään pelottavaa, päin vastoin.
2010 syksyllä, kävin uskonkasteella, josta kerron myöhemmin, mutta se oli elämässäni valtava käänne ja uskoni alkoi kunnolla syvenemään.
Tuota Jumalan koulua tulen käymään loppuun asti, aivan kuin kaikki muutkin, Hänen omansa.
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 10.06.2019 08:34

Kuva

ENNEUNIA

Isäni kertoi että oli nuorempana nähnyt unia kaatuuvista puista.
Aina tällaisen unen nähtyään, joku lähisukulainen kuoli.
Minäkin näin syksyllä, 2007, ensimmäisen puu uneni, jossa kaatui iso vaahtera.
Noin 5 kuukautta myöhemmin, maaliskuun 24. 2008. vanhin veljeni kuoli sydän infarktiin.
En ollut ennen nähnyt puu unia ja se oli enneuni. Nuoremman veljeni vaimokin näki todella selkeän unen tammikuussa 2008.
Vanhimman veljeni kuollut vaimo tuli unessa noutamaan veljeäni, ja näin kävi todellisuudessakin.
Veljeni aika oli tullut ja meille kerrottiin siitä jo aikaisemmin näillä unilla.
Minäkin ihmettelin uneni nähtyä, että mitähän se uni tarkoittaa, toiset sisaret muistivat isän nähneen puu unia ja ne olivat aina tarkoittaneet kuolemaa, läheisen kuolemaa. Nyt tämä lahja annettiin minulle ja valitettavasti puu uneni ovat tästä lähtien tienneet läheisen kuolemaa.
Joskus se jopa pelottaa, että kukahan se on nyt, kenestä joutuu luopumaan, emmehän me halua antaa pois läheisiämme.
Kun veljeni kuoli, kuolin iltana näin jonkun unen, en muista sitä unta, mutta muistan että se käsitteli jotenkin tätä henkimaailma asiaa.
Huusin unessa:
- “ Se on sittenkin totta!”
Heräsin sohvalta pompaten ja olin hiestä aivan märkä.
Samalla viikolla näin unen jossa minun edessäni oli ihmisjono, kasvottomia ihmisiä.
Minä istuin tuolilla ja maalasin ihmisille kasvot ja persoonan. En tiedä kuka, mutta joku tuli vierelleni ja kysyi:
- “ Mitä sinä teet?”
Vastasin:
- “ Maalaan näille ihmisille oman persoonan.”
Sitten tämä vieras kysyi:
- “ Ketä sinä nyt maalaat?”
Vastasin:
- “ Tästä tulee seikkailija.”
Uneni loppui siihen ja heräsin, ihmettelin että mitähän tämäkin tarkoittaa, oli se taas niin ihmeellinen uni.
Veljeni siunaus tilaisuudessa kirkkoherran puheessa uni tuli ilmi.
Hän puhui kuinka maailmassa on paljon ihmisiä, näin ollen tuntemattomina meille kasvottomia.
Mutta kun tutustumme uuteen ihmiseen, heille tulee kasvot ja opimme tuntemaan tämän persoonan, kuin itse maalaisimme hänet.
Näin unen kuvina ja kirkkoherra kertoi sen selvinä sanoina.

Siunaus tilaisuudesta tuli vaatimaton, mutta kaunis, aivan niin kuin veljenikin rakasti eläessään kauniita asioita.
Hänet tuhkattiin ja siunaus toimitettiin hänen omien toiveiden mukaan.
Seuraavalla viikolla näin taas unen, että kaksi todella lahoa puuta kaatui, toinen oli koivu ja toinen vähän pienempi harmaa lehtipuu, se oli joko haapa tai koivu.
Aamulla herätessäni pelästyin että:
- “ Ei joko taas, nyt ei heti jaksa!”
Se päivä oli tuskainen, uni kummitteli mielessä, viestitin veljelleni ja siskollekin unestani.
Lohdutin itseäni ja sisariani että jos joku tai jotkut kuolee, täytyy heidän olla vanhoja, sillä puut oli niin lahoja.
En muista tarkasti kaatuiko unessa kolmekin puuta, mutta kaksi aivan varmasti, se pienempi puu ensin ja sitten pitempi lahokoivu.
Nyt ei voi muuta kun jäädä odottamaan, mitä tapahtuu.
Molemmat vanhempani asuvat lepokodilla ja sairastavat altzhaimeria, joten voisi olla luonnollista että on tullut heidän vuoro… mutta yhtä aikaa?
Pari viikkoa siunauksen jälkeen, sunnuntai aamuna heräsin ja kerroin miehelleni unesta jonka näin:
- “Yhdessä kohtaa unta näin pöydällä valkoisen paperin, katsoin mikä se oli - kauhistuin sillä se oli minun itse ostama, itselleni tarkoitettu muistoruno, huusin että minäkö olen seuraava?”
Aika näyttää tarkoittiko tämä uni mitään? (ehkä näitä kirjoitelmiani :))
Samana päivänä kun veljeni haettiin ruumisautolla sairaalasta ruumishuoneelle, siskoni tyttärelle syntyi tytär.
Laitoin hänelle viestin:
- “… on ihanaa että tänne maailmaan syntyy uusiakin ihmisiä.”
Vastaus:
- “ Kaunis kiitos.”
Nämä uudet ihmisalut on niin lohduttavia tällaisessa tilanteessa ja olihan tämä pieni ihmisen alkukin tähän asti meille kasvoton.
Veljeni siunaus tilaisuuden jälkeisenä sunnuntaina kävimme kirkossa kuulemassa pois nukkuneiden nimet.
Herätti tunteet pintaan kun ensimmäinen jumalanpalvelus virsi oli sama kun meillä ensimmäisenä siunauksessa, … nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie…
Kun veljeni nimi sanottiin viimeisenä, alkoi soida maan korvessa kulkevi lapsosen tie…
Se oli veljeni oma toive, hänen hautajaisiinsa ja se laulettiin hänelle siunauksen jälkeen kirkon parvelta.
Kyyneleet kihosivat silmiin, vielä kerran veljeni muistolle… tässä jumalanpalveluksessa.
Jumalanpalvelus sattui olemaan ehtoollispalvelus, joten minä tietenkin menin ehtoolliselle kun niin harvoin pääsen, aina se antaa niin hyvän, rauhallisen olon, lähellä Jumalaa.
Kirkkoherra sanoi siunaus tilaisuudessa että oli huomannut tilaisuuden edetessä että kaikki tilaisuuteen valitut virret kulkivat samaa tietä. kertoivat ihmisen elämän tiestä.
Olin valinnut virret tilaisuuteen, mutta en itsekkään huomannut tätä yhtäläisyyttä, ennen kuin kirkkoherra kertoi tämän huomionsa.
Virret olivat:
- Päivä vain ja hetki kerrallansa, 338
- Sun haltuus rakas Isäni, 377
- Nyt kulkee halki korpimaan, 498
- Tule kanssani Herra Jeesus, 548
- Oi Herra jos mä matkamies maan, 631
Ja tietysti, … maan korvessa kulkevi…
Viimeksi muokannut sinetti päivämäärä 04.07.2019 13:40, muokattu yhteensä 1 kerran
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 11.06.2019 08:33

Tätini kerran ihmetteli kuinka minusta oli tullut niin tasapainoinen, kun tietää minkälainen lapsuus, isän alkoholin käytön vuoksi meillä oli. Tämä sosiaalinen luonteeni on ollut minulle todella suuri kantava voima. Toinen suuri kantava voimani on tietysti Jeesus, Hän, jonka jo pienenä tyttönä löysin rukouksesta. Aina vaikeina hetkinä, kun peiton alla itkin ja pelkäsin, laitoin käteni ristiin ja rukoilin. Ehkä juuri se auttoi minua jaksamaan. Rukous on tuonut elämäni varrella paljon apua.
Kerran rukoilin että saisimme sellaisen asunnon, oman talon, jossa olisi pieni navetta, jossa voisimme toteuttaa harrastuksiamme. Ja sen me saimme. Kiitin Jeesusta rukouksessa, sillä saimme vielä parempaa kuin pyysin, navetta oli isompi kuin mitä pyysin, mutta toisaalta olen minä isompiakin nähnyt. Mieheni rakensi minulle ja itselleen askartelu tilat. Tontti oli kaunis ja rauhallinen, maaseutu tontti. Sitä rauhaa myös sairauteni kaipasi.
Luonto tarjoaa oivan mahdollisuuden, pysähtymään ja muodostamaan omia oivalluksia. Henkiselle kehitykselle on tärkeää että oppii erottamaan, mikä on toisten valmiiksi sanoiksi pukemaa ja jos ei koskaan tarjoa itselleen tilaisuutta, määritellä itse näkemäänsä, kokemaansa ja kuulemaansa.
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 12.06.2019 13:26

2008

Toukokuun lopulla kun menimme mökille viemään kuorma-autolla saunaa, jonka mieheni ja poikani rakensivat meidän kotihallissamme.
Kuorma saapui turvallisesti perille, mieheni toi sen serkkunsa kanssa, serkun kuorma-autolla.
Ensin juotiin tontille tulo kahvit ja sitten miehet aloittivat saunan paikoilleen laiton.
Kuorma-autossa oli siirtolava ja nosturi joiden avulla sauna täytyi saada paikoilleen.
Ilta alkoi venymään ja tuntui ettei siitä tule mitään, tuntui että auto hajoaa tai sauna kaatuu ja mieletön pelko ettei kukaan satuta itseään.
Minua pelotti kun seurasin mökin ikkunasta sitä touhua.
Sitten minulle tuli ajatus, minähän voin rukoilla.
Pyysin että loppu menisi jo hyvin ja sauna saataisiin paikoilleen.
Kun olin saanut rukoiltua, kaikki alkoi mennä hyvin, askel askeleelta, sauna liikkui paikoilleen.
Oli tullut yhdet lisäkädet jotka auttoivat saunan paikoilleen turvallisesti, kiitos siitä Jeesus!
Miehetkin sanoivat jälkeenpäin että usko meinasi loppua.
Kerroin miehelleni jälkeenpäin että rukoilin ja sen jälkeen alkoi mennä hyvin.
Mieheni katsoi minua hiljaa.
Hänen oli varmasti vaikea uskoa että rukous auttoi heitä - mutta minä uskoin, ja se riittää minulle.
Raamattu on hyvä luotilanka. Välillä pitää purkaa ja rakentaa uudelleen, ettei rakennus kaatuisi.
- Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. (Ps.127)
Miten viisas onkaan tuo Raamatun ohje:
- Mitä toivotte, että ihmiset tekisivät teille, tehkää te samoin heille, ja mitä ette toivo, että tehtäisiin teille, älkää tehkö sitä muille.”
Ja tämäkin ohje on hyvä:
-Kellä on maltti, sillä on valtti.
Paavali kirjoittaa:
-” Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” (Fil.3:13-14)

80-luvulla näin unen jossa kotikuntani kirkontorni kaatui, se kaatui maantien suuntaisesti. Ihmettelin mitä sekin uni tarkoitti, sen symboliikka oli niin vahva.
Löytyihän sillekin unelle myöhemmin selitys. Samana vuonna kirkosta oli eronnut todella paljon seurakuntalaisia.
Eräs uni mikä olisi pitänyt kirjoittaa jo kirjan alussa, oli kun seisoin harmaassa jakkupuvussa haudan reunalla joka oli aukaistu.
Hauta oli minun omani, tämän näin joskus 90-luvun alussa, unen jälkeen sairastuin tähän suolisto sairauteeni, joka on krooninen.
Silloin alussa sairauteni melkein vei minulta hengen, siksi puku oli harmaa unessa, ei kuoleman musta. Se on sitä unien symboliikkaa.
Olen elänyt paljon unieni kautta ja ne ovat viestittäneet minulle asioita jotka ovat sitten toteutuneet.
Näin myös unia jotka kertoivat mieheni ja minun työpaikkamme loppumisesta.
Olimme olleet siellä vuosia töissä, unet näyttivät kuinka tehtaalla paloi, hissit romahtivat, kaikki tuhoutui.
Unet toteutui, firmamme meni konkurssiin, se oli tehty konkurssi. Se firma ja tehdas koneineen vietiin meiltä liettuaan, vaikka meiltä työntekijöiltä yritettiin salata se.
Eräässä unessa seisoin valtavan tehdaslaitoksen juurella, sen seinät olivat niin suuret ettei aurinko päässyt paistamaan.
Kiersin tehdasta pääportille, jossa näin kyltin, jossa luki firmamme nimi, jossa olimme töissä.
Siinä oli firman aloitusvuosi ja lopetusvuosi. En muista kuka oli kanssani portilla, mutta aloin kertoa hänelle kuinka mahtava firma oli kerran ollut.
Kerroin hänelle siitä kuin opas museotehtaasta. Tämänkin näin ennen konkurssia.
Uneni on kertoneet elämäni tärkeistä tapahtumista, käännekohdista, joissa meidän ehkä pitäisi osata valita se oikea tie, mistä jatkaa.
Ne ovat jollain lailla varmasti muuttaneet elämääni tai elämäämme.
Ne ovat vahvaa symboliikkaa että ne on ymmärtänyt selkeästi, että ne ovat olleet enneunia.
Joskus tulee aivan pelko, että mitähän tämäkin uni tarkoittaa, uskon että unet ovat myös kasvattaneet minua ja on niiden avulla ehkä ollut helpompi kohdata tulevat tapahtumat.
Äitini eli nuoruutensa ilman alkoholia ja tupakkaa. Isä joi sitten äidinkin edestä ja väkivalta oli ikävästi mukana kuvioissa.
Sitten, päälle nelikymppisenä, äidille tuli aika jolloin hän alkoi kokeilla alkoholia. Ilmeisesti väsyi siihen isän juomiseen ja ainaiseen pelkoon, että yritti hukuttaa tuskaansa viinaan, joka oli usein aika reipastakin juomista. Sen myötä mustasukkaisuus ja väkivalta vain lisääntyi.
Molemmat yrittivät itsemurhaakin.
Äiti joi noin 3-4 vuotta, kun erään ravintola illan päätteeksi koki jotain niin sävähdyttävää, että lopetti juomisen.
He olivat palaamassa aamuyön pikkutunteina kotia ja tulivat nytkin hautausmaan läpi, oikaistakseen hieman matkaa.
Äiti tunsi siinä hautausmaalla kulkiessaan, että joku koski häntä olkapäälle, mutta ketään ei kuitenkaan näkynyt missään.
Kosketuksen tunne oli niin todellinen että äiti pelästyi siitä niin, että alkoi miettimään asioita ja lopetti juomisen.
Isän juominen loppui myöhemmin, tämä ei vielä isää hetkauttanut, vaikka oli myös ihmeissään tapahtuneesta. Isä alkoi tulla uskoon minun enkeli kokemukseni jälkeen, josta alussa kerroinkin. Eli meidän ympärillämme on voimia joita emme ymmärrä.
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 13.06.2019 09:37

Kuva

SYKSYLLÄ 2008

Menimme mieheni kanssa viikoksi mökille pohjoiseen. Se oli semmoinen puolukan keruu matka ja saimmehan me myös hyvää yhteistä aikaa, se oli todella ihana viikko, luonnon keskellä.
Mieheni siivosi tien poskessa pihaan tuloa kun naapurin vanha emäntä saapui kohdalle sauvakävellen, pysähtyi ja alkoi juttelemaan niitä näitä, kysyen mieheltäni:
- “ Sinäkö se tähän olet rakentanut tämän mökin?”
Mieheni vastasi myöntävästi, emäntä jatkoi:
- “Olet laittanut sievän mökin.”
Sitten emäntä oli kertonut että eräs mies joka jo vuosia sitten ennen meidän mökki tontin ostoa oli kuollut, mies oli puhunut vanhalle emännälle, että vielä se tähän mäen nyppylällekin rakennetaan mökki, ennen kuin maailmanloppu tulee, oli mies täydentänyt.
Mutta tärkeintä oli se että mies oli lopuksi sanonut että mökin nimeksi tulee Metsikkö. (Huom. Muutin tähän tuon mökin nimen)
Mieheni juoksi saunalle, kertomaan minulle mitä vanhaemäntä oli kertonut.
Minulle tuli aivan kylmät väreet, melkein itku kohosi silmiini, olin aina sanonut että kohtalo oli mukana tässä meidän rakentamisessa, nyt saimme siitä viestin, jostain hyvin kaukaa.
Vuosikausia leikittelimme serkkuni kanssa tontin ostosta, sitten lopulta sanoin tädilleni:
- “ Kyllä se on totta että me voisimmekin ostaa tontin, vaikka siitä puoliksileikiten olemme puhuneetkin.”
Tätini vastasi:
-” Kyllä se serkkusi siitä tontin antaa, tulkaahan käymään täällä ennen kuin lähdette takaisin sinne etelään.”
Niin me tehtiin ja tätini oli puhunut serkulleni tontista. Serkkuni
sanoi :
-” Kyllähän minä serkulle myyn, onhan tuossa tuota Metsikköä!”
Niin siitä tuli totta, samana syksynä kävimme vielä tekemässä kaupat.
Serkkuni olisi halunnut siirtää kupan tekoa talveksi, mutta meille se ei taas olisi käynyt töiden vuoksi ja talvinen matka on pitkä.
Onneksi kauppa saatiin tehtyä, sillä serkkuni sitten kuoli alku talvesta.
Serkkuni aina kiusoitteli meitä silloin viimeisenä syksynä:
- “ Siltähän ne Metsikköläiset tulee!”
Oli aivan luonnollista, että kun serkun kuoleman jälkeen mietimme tontille nimeä, oli se tietysti - “METSIKKÖ”! (huom. en kirjoita mökin oikealla nimellä)
Silloin kukaan meistä ei tiennyt sen kulkuri miehen puheista, että siihen mäen syrjään rakennetaan mökki ja nimeksi tulee Metsikkö, ei ennemmin, ennen kuin tämä vanhaemäntä siitä miehelleni kertoi.
Minusta siinä todella oli Jumala mukana pelissä, näin oli kuitenkin Jumalan kirjoihin kirjoitettu.
Viimeksi muokannut sinetti päivämäärä 04.07.2019 13:41, muokattu yhteensä 1 kerran
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 17.06.2019 09:11

HELMIKUU 2009

Eräänä aamuyönä näin taas kumman unen jota ole pähkäillyt mitä se tarkoittaa, ehkä se vielä selviää. Siinä oli minun mielestä enneunen piirteitä ja elementtejä:
- Seisoin uimahallissa keskellä allasta, yksin.
Vesi oli punaista, se ei ilmeisestikään ollut verta vaan kuvasi kuninkaallista väriä. Joku kysyi altaan reunalta minulta:
- Mitä sinä siellä teet?
Vastasin:
- Jumala on minut pelastanut!
Minulta kysyttiin:
- Näitkö sinä pelastajasi?
Vastasin:
- Näin, saattoi Hän olla Jeesuskin!
Jatkoin vedessä seisomistani ja joku kuiskasi minulle jotain, se oli vain ääni, en muista kuiskauksen sisältöä, kysyin monta kertaa ääneen:
- Olenko minä Hän?
Jossain vaiheessa kuulin nimen, Neitsyt Maria…?
Minulle kerrottiin että olen jotain suurta, mutta en muista mitä, minut pelastettiin, mutta en tiedä mistä tai miltä?
Näin pelastajani pitkät hiukset, kun hän kumartui puoleeni, pelastaessaan - nostaessaan minut jostain?
- Hän saattoi todellakin olla Jeesus!
Mitä uni tarkoitti? Vesi olisi voinut kuvastaa esim. kastevettä, mutta miksi uimahallin allas, miksei esim. järvi. Nyt en voi kuin
varttua tuleeko unelleni selitys, oliko se enneuni? (Uni toteutui 2010 syksyllä, josta kerron myöhemmin).
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 20.06.2019 09:16

Muutama vuosi sitten näin taas tavallisen unen sekavuuksineen, mutta koko unen ajan kuulin pienin välein äänen joka sanoi:
- Aprikoosipuuro Jeesus.
Lopulta juuri ennen heräämistäni kysyin ääneltä:
- Mitä? Eihän sellaista Jeesusta ole ja jos on, ei se ole aito, mitä tämä tarkoittaa?
Sitten heräsin. Kerroin unesta iltapäivällä miehellenikin, nauroin ettei se varmaan tarkoittanut mitään vai pyysikö Jeesus minut syömään aprikoosipuuroa? Viikolla uni aina silloin tällöin tuli mieleen ja perjantaina sitten sain idean että kokeilenpa laittaa aprikoosipuuro Jeesuksen nettiin hakusanaksi. Huvittuneena menin koneelle, olin varma ettei yhtään osumaa tällaiselle haulle osu, mutta olin väärässä.
Eteeni aukesi aluelehtien sivustoja eri puolelta suomea ja yhteisenä piirteenä löysin kirjoitukset tv7 katsojien lisääntymisestä, että yhä useampi tulee näkemään näitä hengellisiä ohjelmia, itsekin katselen niitä netin kautta. Amerikkalainen evankelista, Steve Hill on myös auttanut tv7:ää. Hän on myös ollut hengellisissä kokouksissa suomessa. Hänen sukujuurensa on Nivalasta. Sitten keksin katsoa olisiko tv 7:llä esitetty lehdessä mainittu ohjelma, Elävä yhteys. Löytyihän sieltä arkistoista vuodelta 2007, osat: 019 ja 029 jossa Steve esiintyi vieraana.
Ensin katsoin osan 029, se sai minut kyyneliin ja oli aivan päässä huimaava tunne kun kuuntelin kuinka hän kertoi suomeen tulostaan ja lehtihaastattelusta ja osallistumisesta myös tv- ohjelmaan. Hän kertoi itkien että hänellä on viesti Jumalalta ja se hänen oli aivan pakko saada kertoa. Se viesti oli suomen kansalle, oli tulossa todella suuri herääminen suomessa. En olisi nähnyt tätä ohjelmaa joka liikutti minua suuresti jos en unessa olisi kuullut toistuvaa ääntä: - aprikoosipuuro Jeesus! Ja se että uteliaisuuteni auttoi minua todellisuudesta löytämään vastauksen. Herra oli antanut minulle hakusanan nettiin, hän
osoitti minulle ymmärtävänsä myös netin salat ja taas kerran tuli esiin hänen huumorintajunsa. Niin… se jäi vielä kertomatta että mitä tarkoitti sitten se aprikoosipuuro? No sitä että niissä lehdissä oli kerrottu kuntalaisille koululaisten ruokalistat sille viikolle ja siellä oli sitä aprikoosipuuroa!
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 22.06.2019 09:19

Sain tällaisen ihanan tekstiviestin veljeltäni 2010:
- Tervehdys taivaasta! Eilen illalla olimme koolla rukouksessa. Sen jälkeen n. klo.02 veljemme Matti ajeli kotiin. Myllylahden yllä oli näky. km kokoinen enkeli puhaltamassa torveen ( ei ääntä) lisäksi kaksi pyhää toinen toisella sivulla. tämän näki yhteensä kolme ihmistä. Kun hän ajoi Ämmänsaareen muodostui enkeli rivistö, joka oli koko matkankeskustaan asti. Suuri taivaallinen sotajoukko rivistö oli kylän yllä taivaan rannasta toiseen!!! Nyt on Herra vuodattava henkensä maamme ylle.
Aivan pian pasuuna soi ja me Jeesuksen omat lähdemme!!!
Jatka ystävillesi!

Sain tämän viestin 8.1.2010. Ensin luulin että oliko tämä joku pilaviesti kun niitä on nykyisin niin paljon liikkeellä. Asia vaivasi minua kovasti ja sitten keksin että käyn katsomassa netistä löytyisikö sieltä mitään ja löytyihän sieltä. Keskustelua käytiin kovasti ja uskovia tietysti haukuttiin.
Suomussalmen helluntai seurakunnasta sitten löytyi tietoa että tämä oli todella tapahtunut! Miksei?!! Jumalalle on kaikki mahdollista!!!
Maailmassa alkaa tapahtumaan ihmeellisiä asioita, muutos on alkamassa tai uskon että se on jo alkanut.
Eräänä lauantai iltana kävin vähän aikaisemmin nukkumaan, tunsin itseni raukean väsyneeksi. Nukahdin horroksen omaiseen uneen, kuulin kun joku puhui, oliko se oma sieluni, en tiedä, mutta tärkeitä asioita mielessäni liikkui. Valitettavasti muuta ei hereillä ollessa enää niistä asioista ollut muistissani kuin se, kun joku sanoi minulle:
- Ei ole nainen miestään korotetumpi, eikä mies naistaan korotetumpi!
Tämä oli kuitenkin tärkeä viesti, eli emme ole toinen toistamme parempia, olimme miehiä tai naisia, tummia tai vaaleita, lihavia tai laihoja, ei ole mitään mikä tekisi meistä paremman kuin kanssa kulkijamme. Olemme kaikki samalla viivalla, ei kukaan toistaan parempia. Tämä meidän pitäisi oppia, sillä tämä on asia joka on tuonut eripuraa keskuudessamme ja aiheuttaa jopa sotia.
Sitten näin unessani että vaatekaapin oveen ilmestyi iso kuulakärkikynän kuva, sitten heräsin hetkeksi.
Ajattelin että tämä oli ehkä jonkinlainen profetia ja minun oli määrä laittaa muistamani asiat ylös paperille, siitä kynän kuva.
Minulle on viime aikoina alkanut tulla näitä unia jotka todella tuntuvat profetiallisilta ja niillä yritetään kertoa minulle jotain ja minä olen yrittänyt kertoa niitä eteenpäin sillä ne on tarkoitettu niille kaikille jotka uskovat.
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

Re: Todistuksia Elämästä

ViestiKirjoittaja sinetti » 24.06.2019 08:01

Kuva


Uskonkaste

- Olen myös miettinyt miten saisin uskonkasteen?
Sanoohan sanakin niin että uskossa meidät tulee kastettavan. Ei Jeesuskaan saanut ennen tätä kastetta parantamisen ja pelastamisen lahjojaan. Eräänä iltana olin menossa saunaan, kun minut valtasi taas tällainen äkillinen ajatus:
- Minun täytyy saada uskonkaste!
Minä aivan tukahduin siihen ajatukseen, se oli niin pakonomainen että itkin saunassakin koko ajan, posket märkinä. Tavalla tai toisella sen täytyy onnistua, tunsin olevani valmis siihen. Kun sain se ajatuksen, muistui mieleeni myös uni uimahallissa jossa olin altaassa, sen vesi oli aivan punaista. Sitten reunalle tuli ihmisiä ja he kysyivät:
- Mitä sinä siellä teet?
Vastasin hymyillen että olen nähnyt Hänen kasvonsa. Olin kokenut jotain suurta. Siinä saunoessa mietin unta, menin itkien suihkuun, kohotin käteni ja sanoin:
- Rakas Jeesus! Ei kai tämä vesisuihku ole arvottomampi paikka kuin sen unen uimahallin allas? Tule sinä Jeesus itse ja anna minulle kaste.
Itkuni lakkasi ja sain rauhallisen mielen. Vielä minä sitä ajattelen että jos se jossain joskus toteutuisi, mutta minulla on nyt kuitenkin rauha. Ehkä se suihku kaste oli yhtä arvokas? Kirkko ei tee näitä kasteita, harmi, enkä minä sen takia halua seurakuntaa vaihtaa. Helluntai seurakunta tekee, mutta vaatii jäsenekseen. Lähetinkin Johanna Tunturipurolle sähköpostia asiasta ja hänen miehensä, Tapani Tunturipuro vastasi minulle:
Johanna välitti minulle postisi, jossa mietit Raamatullista uskovien kastetta. Ja kehoitti vastaamaan…
En ota kantaa, miten toiset kirkkokunnat ja uskovien yhteisöt tulkitsevat asiaa, mutta itse olen nähnyt kasteen Raamatusta niin, että kun ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä syntien anteeksisaamiseksi, hänet kastetaan upotuskasteella. Kun mainitsit tuon erään herätysliikkeen ( jonka kasvatti muuten ole lapsuudestani asti ) ja joidenkin vapaiden seurakuntien käsityksen, että kastetaan seurakuntaan tai seurakunnan jäseneksi, niin ymmärrykseni mukaan Raamattu kuitenkin sanoo, että
- Uskonsa Jeesukseen tunnustavat kastetaan Kristukseen Jeesukseen ( ei missään sanota et srk:aan )
- Kasteessa me tulemme osalliseksi Kristuksen kuolemaan
- Kaste on vanhan elämän hautaamista, ja uuden elämän aloittamista. Lisäksi kasteelle meno on tietysti Jeesuksen seuraajaksi tunnustautumista toisten uskovien läsnä ollessa. Tilaisuus voi olla pienimuotoinenkin.
Jos sinulla kerran on sydämen varmuus, että haluat uskovien kasteelle, voimme palvella sinua asiassa sopivana hetkenä. Tiedämme muitakin, jotka kaipaavat kasteelle. Sinut voidaan kastaa yhdessä heidän kanssaan tai ihan erikseen, miten haluat. Ja nimenomaan voit edelleen kuulua siihen uskovien yhteyteen, jonka kodiksesi koet.
Olemme käytettävissä, jos haluat asiasta lisäkeskustelua.
Isän rakkaus ja Jeesuksen veren armo olkoot elämässäsi,

t. Tapani Tunturipuro


Uskonkaste yhä kummittelee mielessäni. Puhuin ystävälleni uudelleen kasteesta, mitä mieltä hän olisi siitä? Minä joka tapauksessa, tavalla tai toisella haluan kasteelle, mutta olisihan mukavampi mennä ystävän kanssa. Hän oli edelleen innostunut asiasta ja kysellyt kirkonkin kantaa asiasta mutta kirkko ei ole valitettavasti halukas kastamaan. Kirkon mielestä lapsi/nimikaste riittää. Sana kyllä sanoo kasteesta muuta ja sana on totuus. Minä voisin tiedustella lisää asiasta ja hän myöntyi, eihän se kuitenkaan vielä mihinkään pakota. Laitoin taas Tunturipurolle postia ja sainkin vastauksen pian, jo samana iltana. Kysyin näin sähköpostissa:

Hei!

- Kyllä, todella haluan uskonkasteen ja olen samaa mieltä noista asioista kanssasi. Meitä on oikeastaan kaksi Jeesukseen uskovaa täällä ja ystäväni haluaisi myös kasteelle. Aivan sama vaikka yhdessä muiden uskovien kanssa, niinhän he menivät Raamatussakin kaikki uskovat yhdessä kasteelle, veden ääreen. Ystäväni on kolmen lapsen yksinhuoltaja, joten en tiedä miten hänelle sopii, mutta halu on kova. Koska teillä on kaste tilaisuuksia? Mitä pitää ottaa huomioon kasteelle tullessa?
Pääkaste/kokokaste? Missä tämä tapahtuu?

Tietoa kaivaten*

Illalla sain tämän vastauksen:
Kristuksen Jeesuksen rauhaa, jonka Hän meille lupasi astuessaan Taivaaseen!
Koska käsitämme kasteen vanhan elämän hautaamiseksi, niin käytäntömme on upotuskaste (Joh. 3:22,23)
Koska seurakuntamme tiloissa ei ole tähän mahdollisuutta, jää kaksi vaihtoehtoa: joko erään mökin rannalla( sauna tietty lämmitetään) tai eräässä palvelutalon altaassa. Milloin, on ensisijaisesti sinusta ja ystävästäsi kiinni! Eräs sisar, joka on ammattiompelija, on tehnyt sellaisia kaste”mekkoja” joihin pukeutuneena asian voi hoitaa, ja niiden alla mielellään omat läpinäkymättömät vaatteet, kun märkä kangas on aika paljastava. Palvelemme myös tässä kasteasiassa mielellämme! Ajankohdan ehdotuksia odotellen, kaikkea Isän rakkautta ja hyvää elämääsi ja ystäväsi elämään, julistaen,

Tapani Tunturipuro

Laitoin heti ystävälleni sähköpostia eteenpäin, että:
- Koska lähdetään?
Olisin ollut valmis vaikka siltä seisomalta, olin niin innostusta täysi.
- Jokohan tämä viimeinkin toteutuu?
Hetkenpäästä tajuntani heräsi, huomasin että vastauksessa oli kaksi vaihtoehtoa, mökin ranta tai palvelutalon allas. Muistin taas unen, jossa seisoin altaassa, aivan punaisessa vedessä. Nyt
se allas on tarjolla! Tämä on siis suunniteltua tuolta ylhäältä, sen on todella tarkoitettu tapahtuvaksi. Vau! Halleluja! Mieletöntä mitä meille unien kautta kerrotaan.
- Olisi hyvä muistaa, että rukous on suora yhteys Jumalaan. Todella suora yhteys, vaikka usein unohdamme että se on suora yhteys. Aloin miettiä koska olisi sopiva ajankohta kasteelle. Tutkin kalenteria muttei löytynyt sopivaa aikaa. Oli jo Marraskuu. Ajattelin että Johanneksen päivä olisi ollut sopiva, olihan hän kastaja, Jeesuksen kastaja. Harmi, sillä se on vasta Juhannuksena. Halusin sen tapahtuvan pian. Rukoilin että näytä Sinä Herra minulle mikä olisi hyvä hetki toteuttaa se. Ehkä silläkin on tarkoituksensa koska se tapahtuu… juuri se oikea hetki, kaikkea muuta suunnitelmaa ajatellen.
Katsoin tv7:ltä Reunalla ohjelmaa missä nainen kertoi kuinka meinasi kuolla synnytyksessä. Hän sai taivas kokemuksen. Häntä johdatti pitkä mies siellä. Hän yritti katsoa miestä kasvoihin, mutta tämä kielsi sen, sillä hän tulisi sokeaksi tämän kirkkaudesta. Nainen ymmärsi heti että oli Jeesuksen seurassa. Siellä oli kaunista kuin paratiisissa. Juokseva virta kulki heidän vierellään. Kauempana oli valkoinen kaarisilta. Kaksi miestä kulkivat sillan luona lukien Raamattua. Toisella puolella siltaa oli myös valkopukuisia. Eräs tuli sieltä heidän luokseen. Hän oli sen näköinen että tunsi naisen, mutta nainen ei tuntenut tätä miestä, jotain tuttua hänessä silti oli. Nainen ymmärsi että hänen pitää tehdä valinta, jäisikö hän tänne, tuonne sillan toiselle puolen, vai palaisiko? Jos hän päättäisi jäädä ei paluuta enää ollut. Sitten hän muisti vasta syntyneen poikalapsensa ja päätti palata. Hän oli hieman ennen pojan syntymää kysynyt mieheltään että voisiko heidän valitsemansa, Jani nimi muuttaa Jariksi? Hänelle oli tullut tunne että näin pitää tehdä. Mies suostui. Kun hän taas heräsi sairaalavuoteeltaan, lääkärit olivat kovin huolissaan:
- Sinä olet ollut hyvin sairas…
Nainen meinasi kertoa taivaskokemuksestaan, mutta ääni esti:
- Älä kerro, muuten he luulevat että olet mielisairas ja laittavat sinut mielisairaalaan.
Nainen oli hiljaa tästä vuosia, kunnes hänen isoäitinsä kuoli. Kun omaiset tutkivat edesmenneen valokuvia löytyi sieltä kuva miehestä jonka nainen oli tavannut taivaassa. Tämä oli hänen isoisänsä, Jalmari nimeltään. Hänen pojallaan ja isoisällä oli samana päivänä nimipäivä… Jalmari, Jari. Ohjelman lopuksi hän kertoi, että hän on käynyt uskonkasteella ja houkutellut sinne myöhemmin muitakin, suositteli sitä meille katsojillekin. Menin katsomaan kalenterista koska oli Jalmarin ja Jarin nimipäivä? No, se on 20.11. Sinä päivänä meidän toinen pojanpoikamme syntyi, taisipa olla vielä ns. “työnimenä” Jalmari. Herra oli osoittanut minulle näin kastepäivän. Tänä päivänä myös pojanpoikamme täyttää kaksi vuotta, tänä 20.11. 2010. Meillä on yhteinen juhlapäivä. Olin paljon aikaisemmin katsonut erään ohjelman missä mies oli saanut Jumalalta kymmenen tärkeää sanaa tälle, 2010 vuodelle. Kaksi tärkeintä niistä oli tottelevaisuus, piti olla kuuliainen ja toinen sana oli salaisuudet. Tänä vuonna Jumala avaa salaisuuksia niille jotka ovat herkkiä profetioissa. Tämän vuoden jälkeen Jumala tulee sulkemaan ovia. Olin jo unohtanut tämän ohjelman, kun kerran olin pesemässä sähköuunia. Kesken uunin pesun muistin ohjelman ja ne kaksi sanaa.
- Mitkä ne olivatkaan?
Minun täytyi keskeyttää työ, niin paljon se minua vaivasi. Etsin arkistoista tuon ohjelman ja löysin sen ja sain vielä vahvistuksen kasteesta. Minut oli kutsuttu ja minun piti olla kuuliainen, totella. En halunnut jäädä niiden ovien taakse kun ne sulkeutuu, halusin olla valmis. Se TÄYTYY toteuttaa tänä, 2010 vuonna, Marraskuussa 20.11. Jarin ja Jalmarin päivänä, meidän pojanpoikamme syntymäpäivänä! Päivä löytyi ja sain sovittua Tunturipuron kanssa kasteen juuri tälle päivälle. Olin kyllä harmissani kun ystäväni perui kasteelle lähdön. Mietin miten pääsisin täältä maalta kun ei linja-autotkaan kulje. Kaikilla oli omat kiireensä eikä he muutenkaan välitä näistä minun uskon asioista. Laitoin veljelleni viesti voisiko hän lähteä? Kuuntelin ylistysmusiikkia ja rukoilin itkien.
- Herra, tämä on sinun kutsusi kasteelle, minä luotan että sinä myös järjestät minulle kyydin!
Kävin katsomassa tämän jälkeen sähköpostin ja veljeni oli laittanut viestin että voi lähteä, jollei vaimollaan ole muita suunnitelmia. Jippii! Olin onnesta sekaisin ja kiitin Herraa. Hain raamatun, aukaisin sen summamutikassa ja sain kohdan Psalmit 103 ja 104. Ne olivat kuin juuri minulle tarkoitetut ne sanat osuivat juuri siihen hetkeen. Olin taas kerran myyty, itkin rakkauttani Herraan ja Isään Jumalaan. Aamen! Vihtahousu todella yritti pelotella etten pääsisi kasteelle. Ensin se yritti nujertaa autokyydin, millä pääsisin sinne. Sitten se näytti minulle unen missä näin anoppini ja mieheni siskon, jotka ovat molemmat jo kuolleet. Miehen sisko sanoi minulle:
- Eikö sinua palele, laita enemmän päällesi?
Juuri tyypillistä puhetta häneltä, huolehtia toisista. Anoppi taas vastasi omalla tyypillisellä tavallaan:
- Eipä haittaa vaikkei puekaan, tekeepähän rivakammin töitä.
Johon minä vastasin:
- No ei se nyt ole ihan noinkaan, jos liikaa palelee, voi se mennä kokonaan hyppimiseksi.
En ollut aikoihin nähnyt unia kuolleista. Ensin ihmettelinkin mitä se tarkoitti. Sitten tulin siihen tulokseen että se mokoma vihtis yritti eksyttää minua, juuri kastepäivää edeltävänä aamuna. Lauantaina oli sitten se suuri päivä. Ennen veljeni tuloa ajattelin koko aamupäivän että onko tässä järkeä? Mennä nyt näillä läskeillä esiintymään vieraitten ihmisten eteen. Enhän osaa uidakaan. Nuo ajatukset liikkuivat päässäni kunnes vähän ennen veljeni tuloa tajusin että kuka niitä ajatuksia päähäni syötti:
- Älä yritä, sinut on huomattu!
Nauroin kun tajusin vihtiksen epätoivoisuuden. Sitten veljeni tuli ja lähdimme matkaan. Hänen autonsa oli vanha ja kitka renkaat näille maaseudun teille. Lunta oli satanut ja pakkastakin oli jonkun verran. Ajelimme rauhallisesti kun oli niin liukasta. Sitten alkoi hihnakin autossa vinkua. Sitä oli jo ennestään
kiristelty ja alkoi olla lopuillaan. Veljeni sanoi:
- Piti nyt tuonkin alkaa vinkumaan, toivottavasti se kestää.
Vastasin:
- Kyllä se kestää, tämä matka on Herran kädessä. Hän on antanut minulle kutsun ja sinä toimit nyt Jumalan työkaluna että kutsu toteutuu. Jos Herra on todella kutsunut minut, niin kaikki onnistuu, ei huolta:
Ja niin onnistui, veljeni pääsi vielä hyvin kotiinkin vaikka hihna muistutti vähän väliä itsestään. Se oli taas se mokoma vihtis, kokeili että jos annammekin periksi. Lopulta pääsimme perille, meitä oli kolme naista kasteella. Altaan vesi oli ihanan lämmintä eikä allaskaan ollut liian syvä, olihan se tarkoitettu vanhusten käyttöön. Kaste sujui hyvin ja me kaikki kastetut olimme hyvin onnellisia. Kävimme kasteen jälkeen Ilmestysmajalla. Siellä oli todella lämmin ja henkevä tunnelma. Valitettavasti Johanna ei ollut paikalla, olisi ollut kiva tavata. Juttelimme Tapanin ja muidenkin seurakuntalaisten kanssa. Kukaan ei yrittänyt tuputtaa että liittyisimme seurakuntaan, kaikki oli ystävällisiä, aivan kuin vanhoja tuttuja. Pyhän Hengen läsnäolo oli valtaisa. Kävimme veljeni kanssa rukouspalvelun alkaessa kuuntelemassa profetioita. Neljä nuorta tyttöä oli piirissä ja he rukoilivat vuoron perään profetian. He rukoilivat kielillä puhuen se sai aikaan hauskan tunnelman. Veljelleni he kertoivat että hän oli niin kuin jossain rannalla palmun alla. Oli vihdoin lupa levätä. Veljeni takana seisoi todella suuri enkeli antamassa turvaa. Veljeni olikin käynyt todella vaikeita aikoja läpi. Nyt alkoi vihdoin näyttää paremmalta. Sanoinkin usein että nyt näyttää että paremmat ajat on tulossa. Masennus oli alkanut väistyä. Nyt tämä profetiakin vahvisti sitä. Sanoin:
- Nyt sinulla on oikeus ottaa rennommin, sinä olet läpikäynyt taistelusi.
Sitten oli minun vuoroni. He kaikki näkivät paljon rakkautta:
- Jumala rakastaa sinua hyvin paljon. Näen kuinka Hän on kävellyt kanssasi käsikädessä, kuin pienen lapsen kanssa ohjaten ja opettaen. Sinulle on annettu paljon tietoa ja olet omaksunut
hyvin kaiken sen tiedon… Rakastat Jumalaa ja Jeesusta aivan valtavasti. Olet lupautunut Jeesukselle loppuelämäsi. Rakkautta on paljon molemmin puoleisesti, jopa levossakin jaksat kääntyä Herran puoleen ja rakastaa… Olet jakanut paljon rakkautta, mutta nyt on sinun aika saada sitä takaisin… Sitten näen aivan kuin sinulla olisi ollut huonoja aikoja, sinua on ahdistanut jotkut asiat, niin kuin sinulla olisi liian ahtaat kengät… Nyt näen, juuri nyt, Jumala vaihtaa sinulle kengät, aivan itse. Ne on mukavammat, eivätkä purista. Nyt näen värinkin, ne ovat PUNAISET!…
Pienin tytöistä katsoi lopuksi minuun:
- Saanko minä halata sinua?
Vastasin:
- Totta kai saat! Olenkin nykyään monelle sanonut että olen antanut käsivarteni Jeesuksen käyttöön ja sitä kautta saan jakaa Jeesuksen halausta.
Halasimme ja muutkin tytöt halasivat minua, kiitin tyttöjä ja olin iloinen heille ääneen kuinka ihanan profetian heiltä sainkaan:
- Tai tuolta ylhäältähän se annettiin!
Se oli ihana päivä. Olin Pyhää Henkeä täysi. Kiitin veljeäni että hän oli toteuttamassa sitä, eikä minun tarvinnut olla yksin ventovieraiden kanssa. Mietin mitä ihanaa se profetia tuokaan tullessaan ja tietenkin kaste… Mitkä olivat ne ihanat punaiset kengät? Maanantaina töissä ystäväni ensi töikseen kyseli olinko minä kasteella. Kerroin innostuneena kaikki tapahtumat hänelle ja sen ihanuuden jonka sain kokea.
- Olin nyt uusi ihminen, vanha oli hukutettu!
Miehenikin kiusasi minua :
- Etkö enää olekaan se, jonka kanssa menin naimisiin?
Kesken työpäivän minut valtasi Pyhä Henki, niin ei ollut tapahtunut kuin vapaa ajalla, ei koskaan töissä. Ajattelin hiljaa:
- Herra, mitä nyt? Mitä jos menetän tajuntani? Mitä sinulla on mielessä?
Pian yksi asukeista alkoi puhumaan minulle kun toinen ohjaaja poistui huoneesta:
- Risti… Sen päällä on lappu jossa lukee INRI.
Vastasin:
- Niin lukee.
Menin häntä lähemmäksi tuolini kanssa kun en meinannut kuulla hänen puhettaan. Hän kertoi:
- En ole kaikille kertonut että olen uskossa. Olin ennen alkoholisti. Toteutin kymmenen kohdan ohjelman ja parannuin uskon kautta.
Vastasin :
- Niin uskon minäkin, se on hyvä voima vara.
Työpäivän päätteeksi tämä kiitti minua vielä lähtiessä. Tämä oli se tarkoitus miksi minun piti olla sillä hetkellä hereillä, hengessä. Oli myös hauskaa että se punainen väri kummitteli minulle koko päivän kaikissa asioissa. Illalla, kun sinä maanantai iltana kävin nukkumaan ja laitoin silmäni kiinni, näin näyn kiinni olevine silmineni. Näin todella tummia, isoja myrsky aaltoja. Mietin että onkohan tällä jokin tarkoitus, sillä se ei ollut uni näky.
Seuraavana aamuna kerroin töissä ystävälleni tästä näystä. Hänkin oli nähnyt unen. Hän oli aikaisemminkin saanut tällaisia unia muttei pitkään aikaan. Hän oli saanut virren sanat, jotka olivat jääneet soimaan hänen korviinsa:

Ei siis alla kiusausten
Epäillä nyt tarvitse,
Eikä tiellä huokausten
Epätoivo vallitse,
Kun on täysi sovitus,
Sielun turva, pelastus.

Virsi 301:4

Sanoin heti hänelle että:
- Nyt sait vastauksen kun olet miettinyt näitä asioita ja epäillyt omaa uskoasi, oletko valmis? Nyt sinun ei tarvitse enää epäillä, olet saanut vastauksen. Ystäväni kertoi minulle että hänen
nuorin tyttärensä oli taas nähnyt Jeesuksen:
- Ette te usko, te vain nauratte!
- Ei, kyllä me uskomme, mitä Jeesuksella on asiaa?
- No en minä tiedä kun ei Hän pääse kertomaan kun te ette ole hetkeäkään hiljaa!
- Missä Jeesus on?
- Tuossa puussa Hän istuu valkoisessa kaavussaan, sandaalit jalassaan, rukous asennossa, aivan samankokoisena kuin tekin. Hän heiluttelee varpailtaan lumia pois.
Olin ihastuksissani tähän ystäväni kertomaan. Kuinka ihana pieni tytär hänellä onkaan ja ihanista ihanin ystävä, Jeesus. Uskon täysin että tämä tyttö aidosti kokee ja näkee Jeesuksen olenhan itsekin pienestä ollut Jeesuksen ystävä.
Seuraavana aamuna kun olin kotona ja heräilin oli ulkona kova myräkkä, lunta tuiskusi ja oli mieletön tuuli ja kylmä. Sitä kesti pari päivää. Laitoinkin heti ystävälleni viestin:
- Tässäkö se myrsky näkyni on?
Hän vastasi:
- Ajattelin aamulla samaa kun nenäni sain ulos.
Sitten minut pysäytettiin, sairastuin vatsatautiini ja jouduin keskussairaalaan viikoksi tiputukseen. Tulehdus arvoni oli korkealla ja tauti ärhäkkä. Se vei todella voimani. Ihmettelin:
- Herra, Entä ne minun kenkäni…?
Huomasin kuitenkin pian että kaikella on tarkoituksensa, ihmeelliset ovat herran tiet. Tämän oli tarkoitus tapahtua. Kun pääsin kotia laitoin ystävälleni ja veljelleni sähköpostia:

- Moi, eilen illalla tulin kotiin. On heikko olo. Lääkkeitä pitää taas popsia. Nukuin tänään puoli kymmeneen, sairaalassa ei saanut oikein nukuttua. Muutkin valitti samaa. Yököt juoksi valvomassa niin ahkerasti ja lisäämässä tippaa. Mutta tuli tunne että tälläkin oli tarkoitus. Maanantai iltana kun tulin osastolle, toisessa sängyssä nainen ihaili kukkiaan. Olivat jo alkaneet jo vähän nuukahtaa. Otti niistä kännykällä kuvia kun vielä kerkisi. Ne olivatkin kauniita, puna/valkoisia. Aamulla ne oli ihme ja
kumma todella terhakkaasti pystyssä! Nauroin että toin hyviä biokaasuja ja nyt ne terhakoituivat, meitä nauratti. Olin yöllä rukoillut meidän kaikkien puolesta joita huoneessa oli ja niin tein kaikkina iltoina ja öinä kun valvoin sairasvuoteellani. Mielestäni näin usein kirkkaita valon välähdyksiä huoneen seinissä ja katossa. Tunsin että koko tämän ajan oli huone enkeleitä täynnä. Ne kiertelivät sänkyjemme yläpuolella. Työkaverini kävi toisena päivänä katsomassa ja toi tullessaan joulukortin jonka oli aikonut antaa minulle työkeskuksen joululoma päättäjäisissä. Huomasin heti että kortti oli erikoinen, antaja sitä ei kyllä ymmärtänyt, mutta minulle se oli toinen merkki. Sen oli työtoverini käteen varmasti joku ohjannut, näkymätön. Yökkö, ihaili aina korttia yöllä. Siinä oli jotain erikoista, hymyilin että niin minustakin. Siinä kaksi ihmistä kulkivat ulkona keskenään. Taivas oli värjätty kauniin punaiseksi ja maa oli lumivalkoinen. Normaalisti tällaisissa olisi käytetty sinistä sävyä taivaassa mutta nyt se oli punainen, kaunis. Samat värit kuin kukissa, puna/valkoiset. se oli minulle merkki, minulla oli täällä tehtävä. Sitten sinne tuli eräänä päivänä vajaa nelikymppinen nainen joka oli pian uudelleen avioitumassa ja he halusivat yhteisen lapsen. Aloin rukoilemaan heidän puolestaan. Kerran meidän keskustelumme ajautui keskenmenoihin, kerroin että minullakin oli ollut niitä kolme kertaa. Sanoin että heillä oli täysi mahdollisuus onnistua, ei pidä luovuttaa. Nainen sanoi ettei tiennyt mistä johtui, mutta hänelle tuli aivan pakottava tarve kertoa tästä minulle. Kerroin hänelle omia kokemuksiani ja läheisilleni ja tutuille tapahtuneita asioita näissä merkeissä. Kerroin myös uskonkasteeni ja muita vaikuttavia tapahtumia hengentielläni. Nainen kuunteli innoissaan. Hän pyysi että rukoilisin heidänkin puolestaan ja niinhän minä teinkin. Olin ensin päättänyt etten alkaisi puhumaan uskonasioista sairaalassa vaan keskittyisin omaan paranemiseeni ja lepoon mutta toisin kävi. Hän kertoi yllättäen että jo vuosia sitten häneltä oli kysytty, ottaisiko hän Herran vastaan elämäänsä, muttei kokenut olevansa valmis vaikka
tavallaan uskoikin. Sanoin että tämä saattaa olla lähestymistä siihenkin asiaan, eikä nämä ole pelottavia asioita. Sanoin että se mikä tuntuu hyvältä on yleensä hyvää ja mikä tuottaa pelkoa on yleensä paha tie. Ennen kotia pääsyä hän sanoi minulle että tällä tapaamisella oli tarkoitus, hän koki sen todella vahvasti, minä myönsin hänelle saman, näin minäkin olin kokenut. Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Mietin että ne minun punaiset kengät? Eikö minulla pitänyt alkaa helpompi vaihde? Mutta Jumala samalla pysäytti minut, ottamaan sitä rakkautta muilta, nyt oli minun vuoro saada sitä. Ehkä se oli keino pysäyttää läheiseni, etten ole kuitenkaan aivan yhden tekevä, että minutkin pitää ottaa huomioon. Oli ihanaa kuulla kuinka puolestani oli rukoiltu ja annettu rukous pyyntöjä, se on sitä rakkautta.

Tämä kaikki ennakoi sitä 2009 saamaani unta siellä uima-altaassa. Se ei ollut täysin vertauskuvallista, vaan todella lopulta tapahtui ja muutti uskon elämäni tosi vahvasti. Kiitos Jeesus Kristus!
Viimeksi muokannut sinetti päivämäärä 04.07.2019 13:41, muokattu yhteensä 1 kerran
Ef.1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.
Avatar
sinetti
 
Viestit: 234
Liittynyt: 05.05.2019 18:17

EdellinenSeuraava

Paluu Todistukset, Ihmeet, Merkit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron