suomenkristityt.foorumimme.com

SATAKIELI

Illan hämärtyessä rauhoittuu mieli.
Jään kuuntelemaan, missä laulaa satakieli.
Sen laulu suoraan sydämeeni soi.
Luoja korviemme iloksi sen loi
Kunka kauniisti se osaakaan laulaa.
Se iloisena livertää ja venyttää kaulaa.
Ne äänet niin monimuotoiset nuo, onnen tunnetta sydämeen tuo.
Kiitos sulle satakieli pieni, kun mulle näytät laulaen tieni.
Onni joskus niin pienestä tulla voi.
On laulus jälkeen valoisampi aamun koi. Sä iloisella äänelläsi onnea annat ja laulujes myötä ikävät asiat pois kannat.
Sua kuunnellessa sydän puhdistuu ja väsynyt mieli rentoutuu.


21.7.1991. sinetti

VÄSYMYSKÖ?

Mikä minä olen?
Ajatukseni? Onko niitä?
Kaikki on tyhjää!
Herään omaan sisäiseen meluuni.
En saa siitä mitään selvää.
Kaaos!
Minä olen vain - en kukaan, ja kuitenkin?
Haluan pois - en minnekään.
kaikki on loputonta, epäselvää.
Tiedän että minä olen kuitenkin, tässä ja nyt, - huomiseen!

19.2.1991. sinetti

VIATON VALKEUS

Lumihiutale leijaa pinnalle hangen.
Kaverikseen saa hiutaleen, toisen, kolmannen…
Muodostaen yhdessä kauniin hohtavan pinnan.
Sen pinta on niin puhdas. Kuin viattomuus.Sen kauneuteen lumoutuu.
Voi kun ihmisyyskin olisi yhtä puhdas ja valkoinen, viaton.
Kanssa ystävän, loisi hohtavan kauniin maailman.

8.3.1998. sinetti

SIIVETÖN ENKELI

Kuin enkeli siivetön, hän Ystävän edessä on.
Ei hyvyys, ei lahja tuo, Ystävältä palkkaa suo.
Tuo Ystäväkö tosi on? Enkelille armoton.
Ei seura aina kelpaa, tää ystävyyskö halpaa?
Vaan joskus Ystävä herää, Ja enkelin siivet maasta kerää.
Ja enkeli tuo iloinen, siipiään kantaa.
Hyvyyttä Ystävälleen antaa.
Taas kaikki onko hyvin nyt?
Ystävä, joko on herännyt?
Arvon antaa enkelille, Ilon - ystävyyteen uskoville.

19.2.1991. sinetti

Nainen, viinimalja huulillaan. odotus, mitä tapahtuu?
Leivän murtaa, rukoilee.
RAKKAUS sydäntä hyväilee.


EHTOOLLINEN

Juoma ehtoollisen, on muisto verenpunaisen.
Lämmön se sydämeen tuo.
Lupauksen meille suo.

Leipä ehtoollisen, On muisto ruumiin henkisen.
Voima se ihmisen on.
Rakkaus avoin, loputon.

Muisto ehtoollisen, leivän, viinin, todellisen.
Ihmisen pyhällä hengellä täyttää.
Synnittömän tien meille näyttää.

29.3.1998. sinetti

Tämän kirjoitin Isänpäivä Runoksi, omalle isälleni ja Taivaan Isälle:

ISÄ

Sä turvan meille annat,
hiljaa huolta mielessäsi kannat.
Uskoa annat meille huomiseen.
Isä - maallinen.
Isä - taivainen.
Rukoilemme,
- sinulle turvaa, uskoa ja voimaa
- Isä maallinen.
Kiitämme
- rukouksessa sinua, turvasta, uskosta ja voimasta,
- Isä taivainen.
Molemmat samalla asialla on,
siks olomme ei ole turvaton.
Isä, "meidän perheen"kultainen.
Isä "maailmanlasten" kaikki voimainen.
Yhdessä siis päätimme, "meidän perhe ja maailman lapset"
värssyyn tähän tarvitaan vielä pieni lisä,
se kuuluu että:

- KIITOS ISÄ!!!

6.11.1991. sinetti

Tämän runon kirjoitin mieheni siskon muistolle:

PUMPULIPILVET

Nuo hitaasti lipuvat pumpulipilvet, liikkuvat niin hiljaa, ääneti.
Niin kuin omat ajatukseni, kun muistelen sinua, ystäväni.
Sanaton, hiljainen kaipuu valtaa mieleni.
Se ystävyys, kaunis kuin pumpulipilvi, se suuren muodon sai.
Olimme ilojemme kuulijoita, surujemme lohduttajia.
Ystävyyttä, molemmin puolista, sellaista ystävää nyt kaipaan ain.
Olit niin hauras kuin pumpulipilvi, haihtui elosi sineen taivaan,
ja mulle kauniit muistot jäi…


15.5.2001. sinetti

Isän Ojennus

Tumman puhuvat pilvet taivaalla kohtaavat toisensa, törmäten.
Taivas repeää salamoiden.
Sade ryöppyää suorana kuivaan maahan.
Voimallinen jyrinä lävistää tietoisuuteni ja sydämeni.
Lausun:
Isä meidän,
joka olet taivaassa,
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia,
iankaikkisesti,
Aamen.
Nöyränä katson taivaalle, jyrinä hiljenee, muuttuen lempeämmäksi, hyväksyväksi hyrinäksi.
Sade lakkaa ja aurinko pilkistää pilvien välistä.
Olet taas kerran antanut anteeksi:
- “Sinä ojennat minua, Isä Taivaan, suuri on rakkautesi ja armosi.”

3.8.2012. sinetti

Tämä on runo, jonka koin oikeasti mökillä. Oli valtava ukonilma ja pelkäsin sitä. Laitoin käteni ristiin ja rukoili ja samassa ukkonen hiljeni. Pieni, kuin hyväksyvä murahdus ja se oli poissa. Sitä ennen pelkäsin ukonilmalla, mutta tuon jälkeen pelkoni poistui, jääden kunnioitus sen voimaa kohtaan. Enää en pelkää ukonilmalla, sillä tiedän, että Jumala tietää aikani ja määräni.

Ymmärrä Sydämein

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
etten muita tuomitse ja ole kuin muuri.
En halveksi suullani tahi teoilla.
Siunaan, siunaan aina vaan.
Ettei kiroukseksi sanani muutukaan.

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
että muistan pyhä päivääkin kunnioittaa,
muttei se avun antamisen esteeksi tulla saa.
Siunaan, siunaan aina vaan,
niin siunausta myös itse saan.

6.8.2012. sinetti

Olemme kaikki Luojan luomia,
muttei yhtään samanlaisia.
Kukat ja puut ja kivet, erilaisia.

Olemme kaikki Luojan luomia,
päivät meille Luojan suomia,
yöt levoksi meille Luojan tuomia.

6.8.2012. sinetti